Paluun tunnelmia

Moooiiii!

On ihanaa että suomen "moi" tarkoittaa hollannin kaunista.

Viime viikolla elin vielä Hollannissa. Tiistaina vierailin Resistance Museumissa joka oli muuten todella hyvä! Museo esitteli toista maailmansotaa hieman eri näkökulmista mihin yleensä olen tottunut: seinillä oli tarinoita oikeista henkilöistä, jotka joko vastustivat natseja, jatkoivat elämäänsä sodan aikana entiseen malliin tai liittyivät natsipuolueeseen. Mielessä ei ollut käynytkään että osa sodan aikana piiloon menneistä hollantilaisista ei ollut juutalaisia; mm. monet hollantilaiset miehet jotka kutsuttiin sodan aikana Saksaan töihin, piiloutuivat natseilta. Löytyipä myös muutama hurja maastapakotarina: pariskunta oli ylittänyt Pyreneiden vuoriston talviaikaan päästäkseen Espanjaan ja kaksi miestä Englannin kanaalin kumiveneellä soutaen päätyen lopulta turvaan englantilaiselle laivalle.

Iso J juutalaisuuden merkiksi 

Illalla syötiin kämppisten kanssa Appeltaartjea, jonka olin ostanut Albert Hjeinista ihan kämppiksiäni ajatellen. En olisi voinut toivoa parempaa porukkaa saman katon alle kevään ajaksi. Käytiin hauskoja keskusteluja, selvisi mm. että opettajan palkka Hollannissa on noin 1800 euroa kuussa kun se Sloveniassa on 200 euroa kuussa!

Keskiviikkona bailattiin viimeisen kerran Coco's nimisessä kapakassa Rembrandtpleinilla. Coco's on täynnä pöytiä, joten niillä tanssimista ei voinut estää kuin ei myöskään Evan ja portsarin kädenvääntökisaa. Torstaina saatiin maistaa ihka oikeaa espanjalaisen tekemää Sangriaa; Karmen taikoi meille juomaa synttäreidensä kunniaksi. Iltaa jatkettiin Cafe Uilenstedessa, jossa oli viimeiset bileet ikinä. Remontin alla oleva Uilensteden alue uudistuu ja kahvila ei mahtunut suunnitelmiin mukaan :(

Last Coco's!

Koninklij Paleis

Batman!!

Kuninkaan palatsi

Perjantaina ehdin grillata ihoa vielä omalla parvekkeella pakkauksen lomassa. Heitin roskia pois ja yritin (huom. yritin) palauttaa pulloja ja tölkkejä Jumbon palautusautomaattiin. Olen vieläkin pöyristynyt Hollannin kierrätyspolitiikasta! Automaatti ei ottanut vastaan kuin isoja muovisia vichypulloja. Metallitölkit ja muoviset puolen litran limsapullot piti heittää roskiin!

Onneksi nämä tytöt näen pian uudestaan Suomessa!

Iltapäivästä kiiruhdettiin Alessandran luokse yllättämään Karmen yllätyssynttärikakulla ja -lahjalla. Karmenilla oli kaksi ystävää käymässä, jotka oli ohjeistettu tuomaan tyttö kaupungilta kotiin kuuteen mennessä, mutta jouduimme jännittämään yllätyksen onnistumista seitsemään asti (espanjalaiset :). Karmen houkuteltiin paikalle tarinalla, jonka mukaan Alessandra yritti paniikissa saada sisälle lentänyttä lintua ulos asunnostaan. Tarina oli osaksi tottakin; yksi Angry Bird ilmapallo leijaili huoneessa tuulen mukana. Yllätyksen jälkeen lähdettiin koko poppoo pizzalle Leidsepleinille. Viimeinen illallinen oli aivan ihana, kyllä mun tulee tytsyjä ikävä. Naurettiin Alessandralle, joka valitti että pizzat eivät ole mistään kotoisin, että eihän tämä ole edes oikeaa pizzaa, mutta nauru oli aika vähissä seuraavana aamuna kun kaikkien vatsaa väänsi. Kyllä italialainen ny tietää, minkälainen on oikea pizza!

Sangria made by Karmen!

Aamulla tytöt olivat alhaalla odottamassa minua. Jonna, Karmen ja Ale saatteli mut tram-pysäkille, josta jatkoin matkaa Zuidille, jossa Stina, Eva, Margo ja Katy hyppäsivät mun kanssa vielä samaan Schipholille ja Haagiin menevään junaan. Selvitin check-inin ja turvatarkastuksen tuurilla liian painavien rinkan ja käsimatkatavaroiden kanssa. Itku tuli kun lentokoneen pyörät irtosivat Hollannin maaperältä.

Empty dutch room...

Itku pääsi uudestaan kun kohtasin lentokentällä mun rakkaat äidin, isän ja Mikon <3 Todellisuus siitä että olen Suomessa iski tajuntaan siinä hetkessä kun kuulin aina niin "kauniin" suomalaisen lausahduksen: "sataa vettä, perkele". Lentokentän hanoista tuli lämmintä vettä ja ymmärsin kaiken mitä ympärillä puhuttiin, haha! Olo oli lauantaina melko sekava, kotikaupunki tuntui aika autiolta miljoonakaupungin jälkeen. Suomessa on hirveästi koivuja ja havupuita ja hassuja paikannimiä.

Viikko koto-Suomessa on nyt vierähtänyt. Viime sunnuntaina pääsin jo mökille, uimaan suomalaisessa järvessä ja saunomaan. Siinä ensimmäiset kolme asiaa mitä Suomesta kaipasinkin. Puurosta ja ruisleivästä puhumattakaan. Viikonloppu vierähti kesäkämppää laittaessa, siellä asustetaan Mikon kanssa kesä saman katon alla <3 Aloitin kesätyöt maanantaina ja Suomeen paluu on loppupeleissä sujunut melko kivuttomasti. Ihmisvähyydestä syntynyt autiuden tunne on jo muuttunut tunteeksi siitä, että Suomessa on tilaa hengittää ja kyllä se on myönnettävä, että Suomessa elämä pyörii helpommin; täällä kierrätetään, puhutaan kieltä jonka ymmärrän kokonaan, on järjestystä, tilaa ja oikeasti ihan mieletön luonto! Pyöräily käy täällä hikikuntoilusta, mutta se on ja pysyy vaikka se (anteeksi nyt vain) Mikkelin autoilijoiden keskellä onkin huomattavasti stressaavampaa ja pelottavampaa kuin Damissa! :)

These were waiting me in our new home :)

This is Finland!

Viikon aikana Hollanti on kuitenkin käynyt ajoittain ajatuksissa. Tietyt biisit, oranssi väri ja voitto jalkapallossa Espanjaa vastaan ovat muutamia esimerkkejä noista hetkistä. En olisi ennen vaihtoon lähtöä uskonut miten paljon opin kevään aikana elämästä, vieraista kulttuureista ja itsestäni. Vaihtoon lähtöä ei turhaan mainosteta mahtavaksi kokemukseksi ja minäkin teen tässä nyt niin ja kehotan kaikkia kynnelle kykeneviä tilaisuuden tullen nappaamaan rinkan selkään ja lähtemään maailmalle "avartumaan ja avartamaan". Kevät antoi itselle mahdollisuuden myös rentoutumiseen ja hengähtämiseen monen opiskeluvuoden jälkeen. Jotakin hollantilaisesta rentoudesta olisi syytä omaksua suomalaisessa suorituskeskeisessä kulttuurissa.

Olo on haikea, mutta hyvin, hyvin onnellinen. Olen kiitollinen ja sanaton. Dankjewel Amsterdam, tot ziens! <3

Sonja

        

Zeventiende week

Hoi!

Viimeinen päivä.
Pakkaan
tavaroita
hitaasti.

Aurinkoisen viikonlopun jälkeen sää vaihtui viime viikolla Konstan ja minun harmiksi harmaan sateiseksi. Se ei kuitenkaan menoa estänyt; kolusimme sitäkin enemmän museoita, kauppoja ja hyviä ruokapaikkoja. Konsta näki mm. kaksi lempimuseoani: Van Goghin ja Anne Frankin. Hollantilaisista ruokapaikoista Konsta tutustui FEBOon, Upstairs Pannenkoekeniin ja Hap-Hmm-ravintolaan. Viimeisin on trip-advisorin suosittelema, ihanaa hollantilaista kotiruokaa tarjoileva perheyritys. Voisin sanoa, että oli muuten aika "gezellig"! Kuullessaan meidän olevan Suomesta, tarjoilija innostui kertomaan että hän kerää "pukoja" ja olimme Konstan kanssa että "mitä?", mutta lopulta selvisi että "pukot" olivat puukkoja, "isoja suomalaisia veitsiä". Sain siinä tietää, miltä mm. Katysta mahtaa joskus tuntua, kun väännämme tyttöjen kanssa englantia välillä ihan miten sattuu.

Konsta tried Van Gogh technique!

So true!

FEBO!

Hap-Hmm

Upstairs Pannenkoeken

Upstairs Pannenkoeken

Keskiviikkona pyörähdettiin punaisten lyhtyjen alueella. Matkaoppaalle (minulle) näky oli pettymys: naiset olivat jääneet/lähteneet kotiinsa sadetta pakoon ja Amsterdamin kaksi shokeeraavinta katua olivat nyt ihan kuin mitkä tahansa normaalit kadut. Bourbon Street baari oli kuitenkin aivan kaikkea muuta kuin pettymys! Vietimme mukavan illan Karmenin ja Jonnan kanssa live-musiikin parissa. Tällä kertaa lauteilla oli The Hats -yhtye, joka soitti mm. Led Zeppeliniä, Jimi Hendrixiä ja Stingiä, eikä muuten ollenkaan huonosti!

Tätäkin herkkua ehdittiin maistella! Appeltaartjes met slagroom!

Uuh! Rembrandtin Yövartio anto Konstalle kylmää kyytiä.

Konstan "Survival" -matka (tämä vitsi tulee siitä, että "rakkaan" vuokrayhtiömme DUWOn takia meillä ei maanantaina ollut ollenkaan lämmintä vettä, minun huoneessani vettä ei tullut ollenkaan ja tiistaina hissit eivät toimineet, joten kuntoilimme rappusia edestakaisin 12 kerrokseen ja alas) päättyi torstaina. Matkalaukun kanssa meinasi tulla ongelmia, kun isosisko oli pakannut pienen veljen laukkuun yli 20 kiloa omaa tavaraansa ja laittanut mukaan vielä 4 pakettia Stroopwaffeleita. Pienten fiksailujen jälkeen matkalaukku painoi tasan 23 kiloa ja käsimatkatavarat tasan 8 kiloa. Oli nimittäin just eikä melkein!

Perjantaina luovuin mun rakkaasta Rangerista. Pyörä päätyi onneksi mukavanoloiselle italialaiselle tytölle, joka oli asunu Amsterdamissa kaksi vuotta ILMAN PYÖRÄÄ! Kuinka se on mahdollista!? Napattiin onnittelujätskit sen kunniaksi, että hänellä nyt vihdoinkin oli uusi pyörä. :) Illalla sain lohdutukseksi belgialaista Quichea, ai jumpe kun se on hyvää! Ja nyt osaan valmistaa sitä itsekin! Illallisen jälkeen me tytöt lähdettiin rimpsalle, bailaamaan kaikki vielä viimeistä kertaa yhdessä Final Exchange Partyissa.

Quiche!

Lauantaina sain kokea Full-English Breakfastin. Kaksi paistettua kananmunaa, pekonia, sieniä, makkaraa, tomaattia, aivan ihanaa papu-tomaatti soppaa, soda breadia ja appelsiinimehua. Puolivälissä lautasta meinasi usko loppua kesken, mutta olihan tuollainen herkku syötävä pois. Illalla lähdimme Karmenin, Jonnan, Katyn, Margon ja Ninan kanssa Bosiin ensin polkemaan polkuveneillä ja sitten grillaamaan! Olin niin tohkeissani polkuveneistä ja tulihan siitä ihan oikea seikkailu! :) Jäätiin veneellä kiinni mm. veden alle kaatuneisiin puihin ja toisella kerralla täräytettiin suoraan rantahiekkaan, mutta huh kun oli hauskaa ja hyvä reisitreeni! Barbecue näyttikin aluksi sitten vähän ikävämmältä puuhalta kun kertakäyttögrillit eivät ottaneet toimiakseen kunnolla. Kiitos taas hollantilaisen mykistyttävän ystävällisyyden ja avuliaisuuden, yksi perheenisä lopulta tuli ja sytytti grillit kunnolla ja kävi vielä tarkistamassa että saimme varmasti ruokaa syödäksemme!

Full English Breakfast, huuh!

Pedalo got stuck :)

Cycleing boat, hihii!

Barbecue and grills working finally!

Sunnuntai olikin taas ihan "perus"-sunnuntai: ruokafestivaali ja ilmainen musiikkifestivaali. Rollende Keukensille oli Westerparkiin kerääntynyt kymmenittäin ihmisten muutaman päivän ravintoloita, joissa oli tarjolla ruokaa laidasta laitaan. Tapahtumaa voisi verrata suomalaiseen Ravintola-päivään. Illalla suuntasimme taas Bosiin, joka siis täyttää 80 vuotta ja sen takia puistossa järjestettiin ilmaiset festarit. Jazz/Funk bändit olivat hyvän kuuloisia, pitää painaa mieleen Wicked Jazz Sounds Band ja Kraak & Smaak.

Bos Festival

Bos Festival

Bos is jarig!

Tämän viikon maanantaina oli viimeinen kerta kuorossa. Fiilis oli aika haikea. Ihana hollantilainen ystäväni Simone oli vielä kirjottanut mulle pienen kortinkin! Veikkaan että hänen kanssaan nähdään kuitenkin pian; Simone menee suorittamaan maisteriopintojaan kahdeksi vuodeksi Osloon, joten olemme molemmat Skandinaviassa, hihi! :) Kuorolaiset olivat otettuja ja aplodeerasivat kun olin kirjoittanut muutaman kiitos-sanan hollanniksi. Olin myös ylpeä, että vaikka minua jännittikin, moni tuli sanomaan, että eivät tienneet että osaan ääntää ja puhua hollantia noin hyvin ja unohdin tekstistä kuulemma vain yhden artikkelin! Jee! Tässä se nyt on, niin voitte yrittää selvittää sisältöä:

"Ik kan Nederlands niet so goed spreken, zo moet ik van papier lezen. Ik kan niet met jullie naar de concert komen omdat ik zaterdag zerug naar Finland moet gaan. Daar heb ik zomerbaan. Zo, ik wil jullie voor de lente danken en ik wensen goed concert voor jullie en Nique zeggt dat jullie kunnen een CD van de concert voor mij verzenden. Ik wil die horen! Dus, dankjewel en alstublieft, ik heb snoep voor jullie."

Lisää tarinoita viimeisestä viikosta kirjoittelen sitten jo Suomen maalta.

Ik ben blij maar ook triest. Ik ga de tijd hier niet vergeten. Ik denk, ik ga half van mijn hart hier blijven.

Doei! :)
Sonja  

Zestiende week

Hoi!

Viikkoraportti tulee nyt auttamattoman myöhässä, kun aika on kulunut rattoisasti velipojan kanssa kaupungilla kiitäessä eikä tietokoneen ääressä ole paljon ehditty istua. Konsta saapui siskon luo kylään viime lauantaina suoraan Helsingin keikalta. Muutaman tunnin pieni veli nukkui, sitten se ilmoitti: "Oho, heräsin toisesta maasta!" ja sitten taas mentiin. Olin saanut saksalaiselta Ninalta pyörän Konstalle lainaan ja lähdimme polkemaan ympäri Bosia kauniissa ja lämpimässä ilta-auringossa. Viimeinkin tulin testanneeksi myös vuohitilan vuohenmaidosta tehtyä jäätelöä ja oli muuten hyvää! Illalla kannustettiin vielä Suomea kolmen suomalaisen voimin Venäjää vastaan jääkiekkopelissä - tuloksetta. Poika ei saunonut tällä kertaa, mutta viikon päästä minä saunon! Ja hopeakin oli hieno sijoitus Suomen joukkueelle! Täytyy myöntää, että pieni koti-ikävä valtasi mielen, kun mussutin siinä pelin jälkeen aitoa ruisleipää ja uutta Fazerin sinistä, missä on seassa mustikkahippuja.

Miun pieni veli tuli kylään! :)

Rock 'n Roll

Jo sunnuntaina Konsta polki tottuneesti mun perässä kaupunkiin ja takaisin, huitoi käsimerkkejä ja asioi kaupoissa hollanniksi. Koska hollantilaiset osaavat rahanteon jalon taidon, meiltä nyhdettiin viikonlopun turistihinnat eläintarhaan (parikymppiä per nuppi) kun arkena kyseinen hupsuttelu asmterdamilaiselle opiskelijalle (eli meikäläiselle) olisi maksanut 3€. Kiersimme kyllä sitten koko rahan edestä kaikki elukat tarantelloista ja skorpioneista norsuihin, seeproihin ja apinoihin. Eläintarhan jälkeen nautimme "Pizza at Leidseplein". Leidsepleinin kaksi katua ovat täynnä pizzerioita, joista voi valita suosikkinsa tarjoilijoiden, ravintolan ulkonäön tai muun vähemmän tärkeän seikan perusteella, pizzat kun ovat kaikissa saman hintaisia, 5€ kipale!

Baby Giraffe

Toucan

Konsta's favorite: Monkey with mustache

Pizza at Leidseplein

Aikaisemmin viikolla sää helli meitä tyttöjä helteillä. Ei voinut torstai-päivälle olla ihanampaa alkua kuin oma parveke, aamupala, kahvi, kavereina aurinko ja vihreys. Vaikka viikolla tein koulujuttujakin, niin en voi sanoin kuvailla sitä tunnelmaa, mikä tässä maassa vallitsee kiireen keskelläkin: rauha, rentous, stressittömyys ja toisaalta kuitenkin päättäväisyys siitä, että hommat tehdään kyllä sitten kun niiden aika on. Ehkä juju piilee siinä, että ihmiset nappaavat pyörät, koirat, lapset ja tenttikirjat mukaan ulos, eivätkä jää sisälle mörköilemään tekemättömien tehtävien kanssa.

Vaihtoa on jäljellä enää viikko. Tällä viikolla riipaisevinta tulee olemaan omasta pyörästä luopuminen. Meistä on Rangerin kanssa tullut todella hyvät ystävät. :) Tiedän, hän on pyörä, mutta ilman häntä en olisi tutustunut tähän kaupunkiin ja tähän kulttuuriin yhtä hyvin ja näin läheltä. Ranger on kiidättäny mua tähän mennessä jo päälle 900km. Pyörättömänä en ole enää aito hollantilainen ja se on haikeaa.
 

<3

Mun ihanat ystävät on suunnitelleet kaikkea huippua mun viimeiselle viikonlopulle. Vielä ehdin mm. opetella tekemään belgialaista Quichea (se on niin hyvää!), seilata Bosia ympäri polkuveneellä, bailata Final Exchange Partyissa, nauttia englantilaisen aamupalan, grillata Bosissa ja juhlia puiston 80-vuotis synttäreitä hollantilaisten festaribändien siivittämänä! Ensi jaksossa (joka tulee olemaan viimeinen Hollannin maalla kirjoitettu) kerron lisää myös Konstan ja mun seikkailuista, Bourbon Streetin huippukeikasta ja matkalaukusta, joka rimaa hipoen läpäisi Finnairin painorajat.

Tot ziens!
Sonja

Vijftiende week

Goede middag! Het is warm hier!

Maanantaina vierailtiin Margon, Katyn ja Karmenin kanssa Joods Historisch Museumissa juutalaiskorttelissa. Vaikka Amsterdamissa vieläkin elää ilmeisen paljon juutalaisia, uskonnon harjoittaminen on vähentynyt merkittävästi. Museossa saimme informaatiota juutalaisista häistä, hautajaisista, Hanukkahista, poikavauvojen ympärileikkauksesta ja rukoilusta. Opinpa myös sen, että uskonto kieltää kantamasta mitään henkilökohtaisia tavaroita mukana tietyllä Amsterdamin alueella. Syytä tähän en aivan ymmärtänyt. Samalla museolipulla päästiin museon vieressä sijaitsevaan portugalilaiseen synagogaan, jossa oli mielenkiintoista seurata kun juutalaismies rukoili vasemman käden ja pään ympärille kieritettyjen rukousnauhojen kanssa.

Portugalilainen synagoga

Joods Historisch Museum

Hollantilaisen kuorokaverin, Simonen, kanssa käytiin maanantaina keskusteluja maidemme koulutusjärjestelmistä. Hollantilaiset menevät päiväkotiin n. 3-vuotiaina. Kouluun pitää mennä viimeistään 5-vuotiaana, mutta moni vanhempi laittaa lapsensa kouluun jo 4-vuotiaana. Peruskoulua käydään 12-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen mennään ”lukioon”. Lukiosta valmistutaan koulutuslinjasta riippuen joko 16-, 17-, tai 18-vuotiaana.  Fiksuuden mukaan lukio-opiskelijat sitten lähetetään joko yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Viimeisin kuulostaa hieman julmalta.

Ilmoittauduin tiistaina ilmaiselle jooga-kurssille, jossa tutkijat myös samalla testaavat että paraneeko meikäläisen muisti kun joogaan viitenä päivänä viikossa. Kurssia edeltivät mittaukset, joissa piti tehdä erilaisia muistiin ja tarkkaavaisuuteen liittyviä tehtäviä. Itse kurssi osoittautukin sitten pelkäksi "hymistelyksi". 45min. hengiteltiin ja maattiin lattialla meditoiden. Ei aivan meikäläisen kurssi, mutta ainakin lonkat aukeaa ja hengitystekniikka paranee laulun kannalta!

Torstaina oli jo viimeisen hollannin tunnin aika. Oon kyllä oppinu aika paljon asioita, osasin hyvin myös loppukokeessa, missä piti opettajan englannin kielisen sanelun perusteella muuttaa ja kirjoittaa lauseita hollanniksi. Saatiin myös todistukset kurssille osallistumisesta. :) Katsoin jo Jyväskylän kielitarjontaa, josko olisin voinut jatkaa kielen opiskelemista kotona, mutta ei, Kielikeskus ei tarjonnut kursseja.

Perjantaina sain rakkaan ystäväni Helenen mun vieraaksi! Käytiin Van Gogh –museossa, jossa näin vihdoin myös Auringonkukka-taulun, se oli tullu takaisin maailmanmatkaus-reissulta. Käveltiin ympäri keskustaa, shoppailtiin, syötiin hollantilaiset omenakakut, kurkattiin Begijnhoffiin ja Damin aukiolle. Ilta kannustettiin Suomea Sveitsiä vastaan ja kyllähän se kannustus lopulta kannatti - ainakin tähän vaiheeseen asti. Lauantaina kierrettiin Waterlooplein, Rembrandtplein ja punaiset lyhdyt (onhan ne nyt nähtävä, kun täällä käy). National Opera:lla oli avointen ovien päivä ja päästiin pukeutumaan ooppera-asuihin :) Iltapäivästä vierailtiin Anne Frank -museossa, joka oli yhtä hätkähdyttävä ja epätodellinen kuin edelliselläkin kerralla. Illalla syötiin illallista yhdessä mun tyttöporukan kanssa; Alessandra oli tehnyt pastaa kesäkurpitsalla ja lohella, kyllä italialaiset osaa, nam! Sunnuntaina vielä testattiin hollantilaiset pannukakut Bosin Pannukakkutalossa ja otettiin arskaa.

Museumplein

National Opera

National Opera

Appeltaartjes - tilasin hollanniksi!

Lisää kuvateksti

Dinner!

Pancake House

Bikeing selfie!

Lämpötilat kohoili tosiaan nätisti viikonloppuna sinne 25 asteen tienoille ja meikä vetäs ensimmäistä kertaa shortsit jalkaan. Kalkkunan-kalpeille jaloille annetaan kyytiä myös ensi viikolla kun tänne on saapunut ihan trooppinen kesä! Ensi viikolla saan myös mun pienen velipojan tänne vieraaksi, jee!

Tot ziens!

Sonja  

Veertiende week

Goedenavond!

Lupasin viime viikolla opiskella ahkerasti ja niin tein! Siksi kuvakollaasikin on tällä kertaa hieman suppeampi. Lisäksi Amsterdamin ylle iski joku kevätmonsuuni ja sade on jatkunut jo kuudetta päivää putkeen. Oikkuilevan sään takia keskiviikon Tropical Barbecue illanistujaiset eivät olleet aivan niin trooppiset kuin olisi voinut toivoa; grilli kastui ja ruoka meinasi lentää lautaselta. Mutta eipä täällä ollut satanutkaan moneen päivään!

Perjantaina mentiin koko tyttöporukan kanssa lounaalle Upstairs Pannenkoeken ravintolaan. Paikka oli aivan ihana! Olimme tehneet varauksen etukäteen ja tämä oli tarpeen: Euroopan pienin pannukakkuravintola oli varattu kokonaan seitsemän hengen porukallemme ja silti söimme kyynerpäät kolisten, haha! :) Aivan ihania hollantilaisia pannukakkuja, sekä suolaisia että makeita, kohtuulliseen hintaan. Suosittelen, mikäli ikinä Amsterdamiin pistäydyt! 

Päästäkseen pannukakkujen luo oli ensin tehtävä hieman jalkatyöskentelyä.

Upstairs Pannenkoeken

Pääruoaksi suolainen, jälkkäriksi makea :)

Viikon kohokohta olivat ehdottomasti Euroviisut kansainvälisessä seurassa! Softenginen pojat veti älyttömän hyvin ja hollantilaisena pystyin äänestämään Suomea, jes! Hienoa oli myös se, että Hollanti sijoittui kisoissa toiseksi!! Ikimuistoinen vaihto-opiskelukevääni tuntuu olevan ollut ikimuistoinen myös hollantilaisille: ensimmäiset kuninkaan syntymäpäivät, ensimmäinen Liberation Day kuninkaalle, Euroviisujen huippusijoitus, Obaman ja Kiinan presidentin vierailut... Olen onnellinen, että olen saanut olla osa kaikkea tätä!

Ruokaa ei Euroviisukemuista puuttunut!

Eurovision song contest 2014

Neljän viikon päästä lennän takaisin koto-Suomeen. Kevät on hujahtanut aivan älyttömän nopeasti! Tunteet kotiinlähdöstä ovat ristiriitaiset: en halua lähteä Hollannista ja silti haluan takaisin Suomeen. Ik wil niet uit Nederland vertrekken maar ik wil terug naar Finland gaan. Rakas opiskelijakollega Granadan vaihto-opiskelusta jakoi ajatukseni; tänne tullessa ajattelin, että pyörähdän täällä vain kylässä muutaman kuukauden ja sitten lähden pois, mutta ei näiden naisen tunteiden kanssa koskaan näin helpolla päästäkään, hah! Hetki jolloin hyvästelen tämän kansainvälisen tyttöporukkani tulee olemaan kyynelten kilpaa-vuodattamista :) Vierailuja on sovittu maiden välillä puolin ja toisin, mutta ikinä ei voi tietää, mihin elämä kenetkin kuljettaa. Toivon todella että tiemme vielä kohtaavat näiden huippujen ja "hilarious" (tälle sanalle en keksinyt vastinetta suomesta) tyyppien kanssa.

Mutta ennen lähtöä saan vielä muutamia vieraita Suomesta! Ensimmäinen tulee tosin Ruotsin opiskelija-vaihdosta, min kära vän Helene! :) Meidän viikonlopun seikkailuistamme lisää ensi jaksossa!

Tot volgende week!
Sonja